[EE]

Marian elämästä, Maria-pyhistä

Vivika Oksanen

Länsimaisen musiikinhistorian alusta alkaen on säveltäjiä innoittanut Neitsyt Marian tematiikka. Aiheesta on syntynyt suuri määrä mitä hienointa musiikkia: Marian kiitoslaulu tunnetaan lukemattomina Magnificateina, Äidin kärsimys Stabat Matereina. Maria-aiheisia hymni- ja antifonitekstejä, kuten vaikkapa Ave Maris stellaa (Terve meren tähti) tai Salve Reginaa (Terve kuningatar) säveltäjät kautta aikojen ovat käyttäneet kirkkomusiikkiteoksissaan. Monet Ave Maria -sävellykset rukouksena neitsytäidille esirukoilijana ovat tulleet yleisölle rakkaaksi.

Rainer Maria Rilke on käsitellyt runosarjassaan Neitsyt Marian elämää kokonaisena ja tuo ulottuvillemme kertomuksia, jotka pohjautuvat kirkkoraamatun lisäksi apokryfikirjoihin (esimerkiksi Jaakobin kirja). Rilke kuvaa omalla persoonallisella tavallaan Pyhän Äidin elämää naisen kannalta nähtynä alkaen syntymästä, päättyen kuolemaan (taivaaseenottaminen). Loppukaneettina on ylistyskehotus epäilevälle Tuomaalle (”polvistu, mies, ja katso tänne asti: aika on tullut sinun laulusi ”) ja hänen myötään koko ihmiskunnalle.

Kaikki kristilliset kirkot kunnioittavat Neitsyt Mariaa Jeesuksen äitinä, jonka kohdussa tapahtui Jumalan ja ihmisen yhdistymisen mysteeri. Luterilaisessa kirkossamme pyhitetään vain Marian ilmestyspäivä, mutta roomalaiskatolinen ja ortodoksinen kirkko viettävät myös muita Maria-pyhiä - ei Marian itsensä takia, kuten on usein väärinymmärretty, vaan lähtökohtana on Poika. Joakimin ja Annan tyttäressä, Mariassa, kulminoitui Jumalan valitseman kansan, Aabrahamin lasten, usko ja nöyryys. Reaktio tulevaan tehtävään kuvataan Luukkaan evankeliumissa (Luuk. 1:38) Marian sanoilla: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Marian syntymäpäivää vietetään 8. syyskuuta. Jaakobin kirjan mukaan Maria oli valittu tehtäväänsä jo ennen syntymää - siihen viittaavat myös monet Vanhan Testamentin kertomukset ja ennustukset. Vanhojen kirkkojen opetuksen mukaan Jumala varjeli Marian myös perisynniltä, jotta hän olisi kelvollinen Jumalan Synnyttäjäksi.

Marian temppeliin viemisen pyhän (21.11.) aineisto on myös peräisin Jaakobin kirjasta. Tämän mukaan Joakim ja Anna päättivät täyttää lupauksensa ja antaa kolmevuotiaan Marian Herran palvelukseen. Naapurin tytöt tulivat saattamaan Mariaa ja kulkivat palavin soihduin hänen edellään. Maria seurasi heitä katsomatta kertaakaan taakseen. Temppelissä hänet otti vastaan ylipappi Sakarias - tulevan Johannes Kastajan isä - ja laittoi asumaan pyhimpään paikkaan, jossa enkelit olivat ihmeellisellä tavalla läsnä ja ruokkivat häntä. Maria asui temppelissä 12-vuotiaaksi asti ja sen jälkeen Sakarias siunasi Marian kihlauksen Joosefin kanssa. Temppeliin viemisen pyhän merkitys ei perustu historiallisiin seikkoihin, vaan pyhän sisällön ymmärtämiseen. Marian temppeliin vieminen ja siellä asuminen tarkoittivat Marian antaumuksellista suhdetta Jumalaan. Pyhä Henki ei täyttänyt Mariaa ilmestyksen hetkellä, vaan asui hänessä jo aikaisemmin valmistamalla hänen ruuminsa ja sielunsa tulevaan tehtävään nk. Jumalan temppeliksi. Pyhässä paikassa asuessaan hän muuttui vertauskuvallisesti itse pyhimmäksi paikaksi.

Kristuksen syntymä (25.12.) on suurimpia kirkollisia pyhiä ja vie joulun ihmeiden ääreen. Jeesus syntyi lihallisesta äidistä menettämättä jumalallista olemustaan. Historiallinen aineisto on peräisin Raamatusta (Matt. 1: 18-25 sekä Luuk. 1: 30-35).

Marian ilmestyspäivän (25.3.) sisältö eli enkelin ilmestyminen Marialle on kuvattu Luukkaan evankeliumin kohdassa Luuk. 1: 26-28. Luukas tunsi Marian henkilökohtaisesti ja on varmaankin saanut paljon tietoa Marialta itseltään. Kuusi kuukautta siitä, kun Johannes sikisi lapsettomille vanhemmille, ilmoitetaan Messiaan syntymästä Marialle, joka on valittu tulemaan hänen äidikseen ilman maallisen isän osuutta. Pojalle tuli antaa nimeksi Jeesus ja häntä kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi, jonka kuninkuudella ei ole loppua. Kirkkoisät ovat pitäneet tätä päivää erittäin tärkeänä pyhien joukossa, sillä se tarkoitti lunastustyön alkua. Messu pidettiin aina koko liturgialla, vaikka päivä osui usein paaston aikaan. Ilmestyspyhä ei tarkoita vain Jumalan ennalta määrätyn suunnitelman täyttymistä, vaan myös ihmisen osuutta Kristuksen lihaksituloon. Maria ei täyttänyt osuuttansa pakosta, vaan omasta vapaasta tahdostaan. Marian ja enkeli Gabrielin dialogi on kirjoitettu seikkaperäisesti, jotta Jumalanäitiä kunnioitettaisiin ei vain sen takia, että Jumala valitsi hänet, vaan että hän valitsi oikein.

Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen pyhä (15.8.) pohjautuu kirkkoraamatun ulkopuolelle jääneeseen aineistoon. Raamatun mukaan Jumalanäiti jäi Kristuksen ristinkuoleman jälkeen Jeesuksen omasta kehoituksesta apostoli Johanneksen huostaan (Joh. 19:24). Perimätiedon mukaan hän eli jatkuvassa paastossa ja rukouksessa. Hän sai etukäteen tietää oman kuolonuneen nukkumisen päivänsä ja hän valmistautui siihen iloisin mielin. Jumalallisen ihmeen kautta saapuivat hänen kuolinvuoteensa ääreen kaikki muut apostolit paitsi Tuomas ja he näkivät, kuinka Jeesus itse tuli kunniassaan Mariaa vastaanottamaan. Marian ruumis haudattiin Getsemanen puutarhaan, johon myös hänen sukunsa oli haudattu. Kolmantena päivänä saapui Tuomas. Kun toiset avasivat hautakammion näyttääkseen hänelle Jumalanäidin ruumiin, ei sitä ollut enää haudassa. Samana iltana näyttäytyi Jumalanäiti itse apostoleille taivaallisessa kunniassaan. Vaikka emme analysoisi kaikkia Marian kuolemiseen liittyviä yksityiskohtia, on sekä ortodoksinen että roomalaiskatolinen kirkko varmalla kannalla tapahtuman tärkeydestä: Jumalanäidin ruumis sekä sielu – kuten poikansakin - nostettiin taivaisiin. Hän on kuoleman ja tuomion toisella puolella ja elää tulevia aikoja. Hänelle ainoana ihmisistä on tapahtunut jo se, johon muu ihmiskunta toivoo vasta pääsevänsä. Jumalanäiti on tullut ihmiskunnalle läheiseksi Kristuksen ristiltään lausumien sanojen myötä: ”Katso, tämä on äitisi” (Joh. 19:27). Tämä ei ollut tarkoitettu vain opetuslapsi Johannekselle, vaan kaikille Jumalan lapsille. Sen takia on Jumalanäiti ihmisistä pyhimpänä kaikkien esikuva ja esirukoilija Jeesuksen Kristuksen edessä. Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisen päivää alkoivat pyhittää jo varhaiskristityt, mutta vainojen aikana poikkesivat pyhän viettämisen päivät eri paikkakunnilla. Myöhemmin heräsi nestoriolaisten (julistettiin harhaoppisiksi vuonna 451) vaikutuksesta perimätieto Jumalanäidin kuolonuneen nukkumisesta Efesoksessa, johon hänet heidän mukaansa oli myös haudattu. Syynä tähän oli apostoli Johanneksen toiminta Efesoksen piispana. Pyhän viettäminen 15.8. vakiintui 500-luvulla.

Näiden juhlapyhien lisäksi viettävät vanhat kirkot Maria-pyhänä hänen käyntiään Elisabetin luona (Luuk. 1:39-56). Kuultuaan, mitä enkelillä oli kerrottavaa, Maria lähti heti neljän tai viiden päivän taipaleelle ja viipyi Elisabetin luona noin kolme kuukautta. Näillä kahdella naisella oli paljon yhteistä ja tämä tärkeä tapaaminen muodostui heille erityisen ilon aiheeksi. Heidän ajatuksensa ja tunteensa kiteytyivät Elisabetin siunaukseen ja Marian kiitosvirteen (Magnificat). Marian palattua kotiin, tuli Elisabetin aika synnyttää ja hän synnytti pojan, tulevan Johannes Kastajan. Hänen isänsä, Sakarias, puhkesi profeetalliseen ylistykseen (Benedictus).